Mutta nyt ymmärrän, että hermostoni oli täydellisessä paniikissa.

Kun elää jatkuvan kritiikin ja itsensä kyseenalaistamisen kanssa, aivot uupuvat lopulta

Muistan niin hyvin, kuinka jäin täysin jumiin omaan päähäni. Pyöritin ja puntaroin jatkuvasti: ”Olenko todella sellainen kuin hän minua kuvaa?” ”Miksi hän ei ymmärrä?” ”Mitä oikeastaan tapahtuu?”

Muutuin niin poissaolevaksi, että törmäilin kaikkeen. Kerran tilanne oli niin paha, että jäin melkein auton alle, koska en edes huomannut, mitä ympärilläni tapahtui.

Jos tunnistat itsesi: et ole hullu

Kehosi on vain käynyt ylikierroksilla suojellakseen sinua ympäristössä, joka ei ollut sinulle turvallinen.

En ole todellakaan ”valmis” tai ferdig, mutta rakennan versiotani 2.0 joka päivä nyt. Versiota, joka saa vihdoin laskeutua ja tuntea olonsa turvalliseksi.

Parantuminen ei tarkoita itsensä korjaamista – vaan itsensä ymmärtämistä

Mitä olisin toivonut tietäväni silloin, kun olit ehkä siellä missä sinä olet nyt:

Reaktiosi eivät olleet ongelma.
Ongelma oli ympäristö, jossa olit.

Kun elämme suhteissa, joissa:

• •
  Sanat ja teot eivät täsmää
• •
  Kokemuksemme kielletään järjestelmällisesti
• •
  Turvallisuus annetaan ja otetaan pois ilman kaavaa
• •
  Emme koskaan saa selkeitä, rehellisiä vastauksia

…hermostomme siirtyy selviytymistilaan.

Näin parantumiseni alkoi

1. Lopetin reaktioideni häpeilemisen

Sen sijaan että kysyin ”Miksi olin niin vihainen/epätoivoinen/hullu?”, aloin kysyä:
”Mitä kehoni yritti kertoa minulle?”

Vastaus oli usein: Jokin täällä ei ole turvallista.

2. Aloin kuunnella vaistoamistaitoani sen sijaan että rationalisoin sen pois

Kehoni tiesi kauan ennen kuin pääni tiesi.

Se sanoi:

• ”Jokin ei täsmää” → Vastasin: ”Ylireagoitko”
• ”Et ole turvassa täällä” → Vastasin: ”Mutta hän ei tarkoittanut sitä”
• ”TÄMÄ EI OLE OKEI” → Vastasin: ”Ehkä olen liian herkkä”

Parantuminen alkoi, kun lopetin kehoni sivuuttamisen.

3. Löysin työkaluja hermostoni rauhoittamiseen

Ei riittänyt, että ymmärsin mitä oli tapahtunut.
Kehoni tarvitsi tuntea, että vaara oli ohi.

Työkalut, jotka auttoivat minua:

• ✓
  Maadoittaminen: 5-4-3-2-1-tekniikka, kun ajatukset pyörivät
• ✓
  Hengitys: Syvähengitys viestittääkseen keholle ”Olemme nyt turvassa”
• ✓
  Liike: Kävelylenkit – vapauttamaan sen, mikä oli juuttunut kehoon

4. Lopetin hänen ymmärtämisen yrittämisen ja aloin ymmärtää itseäni

Tuhlasin aikaa analysoimalla:

• ”Miksi hän sanoi noin?”
• ”Tarkoittiko hän sen, mitä sanoi?”
• ”Jos vain selitän uudelleen, hänen täytyy ymmärtää…”

Mutta totuus on:
Et koskaan ymmärrä ihmistä, joka ei noudata samoja pelisääntöjä kuin sinä.

Parantuminen alkoi, kun käänsin katseen sisäänpäin:

• Ei: ”Miksi hän tekee näin?” → Vaan: ”Miksi MINÄ jäin?”
• Ei: ”Mitä hän oikeasti tarkoitti?” → Vaan: ”Mitä KEHONI sanoo?”
• Ei: ”Miten saan hänet ymmärtämään?” → Vaan: ”Miten saan OMA turvallisuuteni takaisin?”

Jos olet siellä, missä minä olin

Jos tunnet itsesi:

• • Hulluksi, koska ajattelet sitä edelleen
• • Häpeäväksi reaktioidesi takia
• • Eksyksiin ja epävarmaksi siitä, mitä oikeasti tapahtui
• • Jumiin yrittäessäsi ”ymmärtää”

Tiedä tämä:

Se alkaa häpeilemisen lopettamisesta – ja ymmärtämisen aloittamisesta.